Maanantaina käytiin Kottaraisen kanssa ultrassa ja loytyihän niitä, pentusia sieltä 

Nyt voikin sitten aloittaa masun seuraus ketjun. Vielä ei raskaus ulospäin mahan koosta näy, mutta tisut ovat hiukan venähtäneet. 

Neiti kaljumaha.. Eläinlääkäritäti paljasti mahanahan talviturkin uumenista jotta sai selvempää kuvaa ultran näytölle 

Tulihan se sieltä.. se viimoinenkin nollarata. Juuri sopivasti ennen mammalomalle jääntiä., tai siis oletettetua mammalomalle jääntiä. Varmuushan saadaan tuosta tiineydestä vasta reilun viikon kuluttua, vaikka  koiran käytöstä (opitimistisesti ja ruusunpunaisien lasien läpi) seurailleena , veikkaisin itse että pieniin päin ollaan.

Kottarainen on aina ollut esimerkillinen ruokakipon vahtija ja syönyt innolla ruokansa. Nyt parin viime päivän aikana aamuruokailut on jääneet vähän huonommalle ja aamuruoka närkitään pikkuhiljaa.. Päivällä sitten taas vastaavasti aletaan kurkkimaan keittiötä ja ruokakuppia kohti ilmellä "ikinä en ole ruokaa saanut ja nälkä olisi kova" Lieneekö jonkin asteista aamupahoinvointia liikkeellä  mene ja tiedä.

Menossa ja menohaluissa ei kuitenkaan mitään muutoksia ole näköpiirissä.. sen voi päätellä vaikka tuosta eilisestä kisaradasta.. www.facebook.com/photo.php  Tänäänkin Kotko mennä huiteli reippaan puolituntisen pulkkamäessä pikkulikan perässä.. mäkeä alas niin että lumi vain pöllyää ja vauhdilla ylös odottamaan että pikkulikka ehtii kiivetä myös ylös uutta laskua varten. 

Pidemmittä höpinöittä.. Kotko on nyt sitten noussut sinne kolmosiin ja pitää taukoa agilitystä riippumatta ultran tuloksesta. Mikäli koiruus on tiine venähtää tauko pidemmäksi, mutta vaikka koira olisi jäänyt tyhjäksikin niin nyt keskitytään vain nauttimaan talvikeleistä ja lumihangesta ainakin kuukauden päivät. Tekee se tauko hyvää ilman niitä pentujakin 

-N

 Noniin sekin rypistys on sitten takanapäin. Hallilla tuli vietettyä aikaa melko tarkalleen 12 h, josta suurin osa kisatöitä puurtaessa. Mukavaa oli, mitä nyt jalat tykkäsivät hiukan kyttyrää samasta ajasta maihareissa   Se aika mitä ei vietetty puurtaessa kuluikin enemmän ja vähemmän kynsinauhoja pureskellen Vesan ja Kotkon startteja seuratessa. 

Tälläkin kertaa kisaamaan lähdettiin ilman isompia odotuksia sillä Kotkon kontaktit ovat vielä ajoittain hiukan vauhdikkaat (lue: just nyt en tahdo niitä ottaa) ja Vesa tuntuu paineistuvan kisatilanteissa eikä osaa ohjata koiraa yhtä rennosti kuin treeneissä. Nytkin ennen ensimmäista starttia ukko tokaisi että kolmosen jälkeen kosahtaa koira tuonne putkeen.. No ei kosahtanut .  Yllättäen parivaljakko veti koko kisan ainoan puhtaan radan eli 20 muuta koirakkoa onnistui kyllä kämmäämään jossain kohtaa rataa.. ja aika useat juuri tuossa Vesan mainitsemassa kohdassa.

Kaiken kaikkiaan eka startti oli aika mukavan näköistä menoa, rauhallista nykimätöntä ohjausta, Ja kun tuon sanoin paikalla Vesalle ääneen, kysäisi yksi tuttava että "Menitkö sä oikeasti antamaan sille kehuja? Mikä suhun nyt on iskenyt? Pitäisikö harkita mielialalääkitystä?"  Nuo kehuvat kommentit ilman ainaista negaation kautta kannustamista kun taitavat olla minun suusta enemmän kuin harvinaisia  .

Toisen radan jälkeen sitten pääsin jo hiukan huomauttamaankin kun yksi rima tulla ropsahti alas. Positiivisinta tässä tapauksessa oli kuitenkin ehdottomasti se että kontaktit toimivat jälleen kerran kisatilanteessakin. Ehkäpä tuo ukko oppii luottamaan jossain vaiheessa siihen että treeni tuottaa tulosta ja rentoutuu noilla agiradoillakin himpan verran.  Tämän startin parasta antia on ehkä Vesan ratkaisu kepeillä, uskalsi oikeasti luottaa siihen että kyllä Kotko osaa! Toisaalta Kepit on aina olleet koiran bravuuri ja treeneissä on tehty onnistuneesti mitä erilaisimpia irtautumisia..

Pidemmittä puheitta tervemenoa katsomaan miltä tällä kertaa tuo meno näytti..'

www.facebook.com/photo.php

Yksi nousunolla siis kopsahti plakkariin ja toinenkin oli kohtuullisen lähellä..

Yhtä uupuu kolmosista ja sitä lähdetään jahtaamaan 14.1, Sen jälkeen Kotko saakin sitten (toivottavasti) aloittaa mammalomansa agiliidosta. Muuten mennään vielä normaaliin tapaan, nuo isommat loikkimiset vaan karsittaan vähemmälle.

Ultrassa käydään 23. pv kuluvaa kuuta ja silloin toivottavasti tiedetään miltä masussa näyttää 

-N

Uuden vuoden tulitukset on tältä erää sitten katseltu. Vastoin kaikka varoituksia koira mukana, kun kerran siitä matka jatkui kiireellä toisaalle.

Hyvin meni, kuten on mennyt jokaisena vuonna, sillä ei tuo turhia hötkyile, häntä heiluen katseli ihmisvilinää. 

Perinteisen Karien tulituksen jälkeen suuntasimme auton nokan sitten suoraan Hyvinkäälle tekemään huomisia kisajärjestelyjä ja pikkaisen kontaktitreeniä. Hyvillä mielin voikin nyt perinteitä kunnioittaen laittaa nakit höyryyn ja sauna lämpiämään.. aamulla on aikainen herätys sillä uusi vuosi alkaa aamusta duunarin ominaisuudessa ja jatkuu päivemmällä kisaten.

Kojootit kuittaavat tämän vuoden tähän ja toivottavat...

Onnellista ja tuloksekasta Uutta Vuotta jokaiselle!